torstai 8. maaliskuuta 2012

10. kerta

Tänään ehdittiin tehdä edellisen postauksen radasta alkuosaa. Palataan radan sylkkäriosaan joku toinen kerta. :) Tehtiin ensin suoraa hyppy-putki -yhdistelmää (esteet 2. ja 3.) ja se sujuikin kaikilta vanhana asiana tosi hienosti. Sen jälkeen kokeiltiin erikseen esteitä 1 ja 2 ja siihen väliin valssia. Lopuksi yhdistettiin esteet 1-3.

Huomasi hyvin, että putken löytämisestä tulee huomattavasti haastavampaa, kun linja ei olekaan enää suora. Toki sekin tuo haastetta lisää, että ohjaajat harjoittelevat myös samalla uutta ohjaustapaa. Täytyy siis ruveta tekemään putkitreeniä erilaisista kulmista ihan yksittäisenä esteenä. Ja lisätä myös lähetysetäisyyttä.

Läksyksi tästä treenistä tuli harjoitella koiran paikalle jättämistä ja sen jälkeen kutsumista kohti, valssaamista ja sen jälkeen palkkalelu lentää. Ja tätä tietenkin tehdään molempiin suuntiin eli niin, että treenataan
a) vasemmalla kutsutaan -> oikealla palkataan -treeniä

b) oikealla kutsutaan -> vasemmalla palkataan -treeniä

Ensi kerralla otetaan jossain kohtaa valssiharjoitusta, niin pääsette näyttämään, miten hienosti valssin tahdit alkavat keinahdella. ;)

Otettiin myös hyppysuoraa kolmen hypyn kanssa.

Viivillä oli tänään en-muista-miten-hypätään -päivä, joten sen kanssa otettiin ensin yhden hypyn yli ja sitten kahden hypyn yli.
Ledi teki heti kolmen hypyn suoraa ja irtosi namialustalle, vaikka minä siirryin lopulta kokonaan pois näkyvistä palkka-alustan luota. Se ei epäröinyt yhtään, vaikka ei varmasti erottanut kolmen hypyn päässä olevaa vihreää namialustaa vihreältä tekonurmelta.
Tara irtosi myös mainiosti ja puhkui niin kovaa intoa päästä juoksemaan namialustalle, että oli ihan hirmuisen voimanponnistuksen takana, että pystyi noudattamaan Anun käskyä tulla istumaan vähän kauemmas ekasta hypystä kuin 10 senttimetrin päähän. :D Hyppysuora vaan ON niin ihana. :D
Peppikin tuli kuin tuulispää kolmien siivekkeiden välistä nameja syömään. Olin kauempana namialustasta, ettei Peppi yhdistä minua palkaksi. Ensimmäisellä kerralla pieni punapää ihan hivenen harkitsi matkan puolivälissä, että "hitto jos juoksen turhaan, eikä tuolla olekaan mitään palkkaa!", mutta epäröinti haihtui, kun tehtiin toisto.

Paikalla istumisen harjoittelu on edelleen kotiläksynä ja Viivillä erityisesti se, että sen saisi johonkin määrättyyn kohtaan istumaan. (omistajan sivulle tai eteen:)

Pepiltä aletaan jatkossa vaatia paikalla istumista myös, koska se ei ole enää mikään pikkuvauva ja selvästi osaa istua paikallaan, kun kerran tänään ihan hyvissä korkeuksissa olleiden kierrosten hyrrätessäkin pystyi istumaan. ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti